Testaamisen lopettamisen haasteet

Luulin taas oppineeni / oivaltaneeni jotakin, joka on tarpeen laittaa muistiin. Kun puhutaan testauksen kattavuuden saavuttamisesta, joukosta tuntuu löytyvän toimintatavoissaan kahta ääripäätä - ja tietysti erilaisia välimuotoja:

1. Ne jotka luulevat että ihan vähän testausta on tarpeeksi ja lopettaminen tehdään kuvitellen että "kaikki on testattu"
2. Ne jotka tiedostava kuinka laaja ja monipuolinen ongelmakenttä testauksessa on ja eivät ole vielä oppineet priorisoimaan vaan koittavat jokaisen idean osalta sisällyttää vielä senkin ilman riskiperusteista perustelua saati sitten tuloksia - kunnes sovellus julkaistaan lähestulkoon käsistä repien

Henkilökohtainen tuntumani on että enemmistö kohtaamistani vielä edustaa vaihtoehtoa 1, ja siksi ehkä kokemus koekurssilla jossa "kaksi puolituntista sessiota riittää" -lausunto muuttui testaamisen ja jäsentämisen kautta "tässähän on hommia kuukaudeksi" -lausunnoksi, tuntui erityisen palkitsevalta.

Olen kuitenkin osunut aika moneen sellaiseenkin joka ei sitten millään haluaisi ohjelmistoa käsistään päästää. Pitää miettiä miten sitä taitoa opettaisi, ja toisaalta, onko olettamani siitä että se on tavallaan jatko-oppien askel ollenkaan todellinen.

Näistä löytyy vielä (ainakin) kolmas muunnelma joka vaatii erilaista lähestymistapaa oppimiseen: kaverit tiedostavat vaatimusten monipuolisuuden ja tietävät miten paljon tehtävää testauksessa olisi ja eivät osaa jättää sitä tekemättä, mutta eivät tuota tuloksia edes varsin bugisella ohjelmistolla koska eivät tunnista virheitä ilman valmista vastausta siitä mitkä asiat pitää raportoida.