Päivän oppimispohdintojeni keskeisenä teemana on "kokeneen testaajan" erot. Testausidolini Cem Kaner sanoi jossakin rekrytointia käsittelevässä tekstissään vapaasti muotoillen että on testaajia joilla on viiden vuoden kokemus ja testaajia joilla on viisi vuoden kokemusta. Jatkoin ajatusta, että on myös ihmisiä joilla ei ole vuodenkaan kokemusta, mutta vähintään viiden vuoden positiivinen asenne, jolla saadaan aikaan saman verran tuloksia kuin sillä viiden vuoden kokemuksella.
Teema päätyi pohdintoihini kun vedin yhteen kurssipalautteet tutkivan testauksen työkurssini koeversiolta tiistailta. Annettujen arvosanojen keskiarvo kokonaisuudessaan oli 4,1/5. Joukosta löytyi yksi jolla oli muihin nähden vahvasti eriävä mielipide: 2,1/5. Kommenteista löytyi viitteitä siihen että kokenut testaaja ei tälläistä sisältöä tarvitse, itsestäänselvyyksiä, sopii lähinnä ammattikorkeakouluihin. Kuitenkin tilassa oli tämän kokeneen testaajan lisäksi 18 muuta, joista minun ymmärtääkseni 17 on kokeneita testaajia. Muut kokivat opit tärkeinä ja arvokkaina. Mistä siis syntyy tälläinen ero?
Ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä ja jokaisen mielipiteet ovat perusteltuja heille itselleen. Minä näen tässä itselleni loistavan tilaisuuden oppia. Vaikka oppimiseni spekuloinnin kautta olisikin täysin epätodellinen suhteessa opin aloittaneen tarkoituksiin, koen että se on minulle arvokasta.
Osa testaajista on tehnyt vuosia testausta ilman että heiltä on vaadittu itseohjautuvuutta tai sisäistä kurinalaisuutta - ulkoiset kyttäysmekanismit tehtävien suorittamiselle ovat aivan oma lukunsa; oppimista siitä mitä ja miten testataan; tai tuloksia löydettyjen virheiden eikä vain kuitatun kattavuuden kautta. Näille ihmisille tehtävät jaetaan yksityiskohtien tasolla "katso nämä testitapaukset" ja töitä seurataan ja tuetaan jatkuvasti muistutellen. Virheistä oleellisia ovat vain ne, jotka ovat poikkeamia odotetusta lopputuloksesta. Jos muut ovat oleellisia, ei se ainakaan ole minusta kiinni, voi toki korjata testiskriptin niin että sama virhe ei seuraavan kerran mene ohi. Valitettavasti vaan virheiden syntyminen on sen verran luovaa että ihan samaan kohtaan tuskin kauhean usein isketään.
Kokeneen testaajan, joka on kokenut koneenosana toimija, voi korvata automaatiolla tai vaikka intialaisella. Kokenutta testaaja joka oppii jatkuvasti ympäristöstään ei voi korvata automaatiolla - ja intialaisistakin tarvitaan sitä olemassaolevaa ajattelukykyistä osaa. Kokematon testaaja joka oppii on joka päivä päivän oppien verran parempi. Siihen meidän pitäisi minun nähdäkseni kaikkiaan testauksessa pyrkiä - koko ajan eteenpäin.
Testausalan kiehtovuus on juuri koko ajan oppiminen. Siksi pidän varsinkin laatukonsultin hommista, kun jokainen asiakas on erilainen, heillä on erilaiset tarpeet, erilaiset sovellukset, aina pitää olla sitä joka paikkaan sovellettavaa tietoa, mutta pitää myös nopeasti omaksua paljon asiakaskohtaista tietoa.
VastaaPoistaJoka kerta oppii uutta ja uusia tapoja osoittaa softa rikkinäiseksi. Koneen osana toimimiseen en varmaan pystyisi, koska koodaajat ovat luovia tekemään virheellistä koodia, sovellusalustoissa on luovia virheitä, joten testaajankin pitää olla mielikuvitusrikas näpertäjä. Olen liian utelias. Jos pitäisi olla koneen osana, varmasti tulisi viimeistään kahvitauolla kokeiltua, mitä "tuosta tapahtuu kun teenkin aivan oudosti jotain".