maanantai 9. marraskuuta 2009

Sanominen, lukeminen ja kuuleminen - viestinnän kaksisuuntaisuus

Kävin keskustelua kursseista, opetustavoista ja opetussisällöistä osana työpajamme jälkipyykkiä. Keskustelu oli varsin lyhyttä ja lähtökohdiltaan varsin erimielistä. Toisaalta tavoitteena tuskin onkaan saavuttaa yhtenäistä näkökulmaa.

Olen kritisoinut taustalla erään kurssitoimittajan ketterän testauksen kurssimateriaalia. Julkaisen lähiaikoina kritiikkini tarkasteltavaksi, ja vastaavasti minulla on käynnissä oma analyysi omien materiaalieni parantamiseksi että saisin pois osan omista vähintään yhtä räikeistä virheistäni.

Voisin varmaan hoitaa palautteen antamisen helpommin omaksuttavassa muodossa, mutta uskon että ihmiset huomaavat johdattelun. Jos on sanottavaa, sen voisi sanoa, ja jos toinen osapuoli on tuttu, asian voisi ottaa asiana eikä henkilökohtaisena.

Olen kiitollinen saamastani lyhyestä palautteesta oman opetustyylini osalta: minulle on jonkin kuulijajoukon osalta muodostunut maine että minulle on olemassa vain yksi tapa tehdä asioita, esim. ketterässä testauksessa.

Jäin miettimään tätä, ja totesin parannettavaa. Minun on entisestään tarpeen korostaa materiaalieni case-pohjaisuutta. En usko prosesseihin ja ohjeisiin, vaan esimerkkeihin ja ristiriitaisuuksiin niissä. Kuvittelen puhuessani sanovani että minun kokemissani tilanteissa näin, ja olen jopa toistuvasti muuttanut materiaaliani ketterän testauksen suhteen erottaakseni "näin sanotaan yleisissä ohjeissa" ja "tälläisessa maailmassa minä olen kokenut tälläista".

Esitystilanteessa sanominen ei ole sama kuin kuuleminen. Tarkoitukset ja merkitykset värittyvät puolin ja toisin aina viestintätilanteessa. Erityisen keskeisten ja vaikeiden asioiden kanssa dialogiin on varattava aikaa ja tukea. Sama pätee lukemisen suhteen: saatan tulkita liikaa esim. siihen että kalvolla otsikolla Scrum kerrotaan olevan kolme backlogia: product, sprint ja test. Ehkä siinä tosiaan tarkoitetaan että jos testaus on erillinen tiimi, heillä voi olla oma sprint backloginsa. Teksti ei kerro.

Kaikenlainen viestintä on kaksisuuntaista, paitsi jos tyydytään siihen että todetaan erimielisyys ilmaistun muodon kanssa. Itse tavoittelen muutosta parempaan, joka viime kädessä vaatii dialogia.

Kun luette kirjoittamaani tai olette eri mieltä sanomani kanssa, antakaa minulle tilaisuus muuttaa mieltäni tai selittää mitä itse asiassa tarkoitan.

Niin tai näin, taustalla tässä pohdinnassa on perusolettama omista kokemuksistani: ketterässä kehityksessä testauksella voidaan saada aikaan jotain hyvää, mutta toisaalta sen perinteisillä muodoilla voidaan syödä merkittävästi hyötyjä kokonaisuudelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Lukijat

Osallistujat