perjantai 8. marraskuuta 2013

Terveiset EuroSTAR 2013 -konferenssista

EuroSTAR 2013 -konferenssissa edustettiin Suomea kuulemma yhdeksäntoista testaajan voimin, ja henkilökohtaisesti tiedän törmänneeni näistä ainakin kolmeentoista. Suomalaiset olivat tälläkin kertaa vähemmistöä 950 osallistujan joukossa, joten laitetaanpa jotain tapahtumasta muistiin kotimaisellakin kielellä.

Vaikka olinkin tällä kertaa järjestäjäporukkaa, sen käytännön merkitys konferenssissa oli pikaisia lähinnä pikaisia lavavisiittejä. Olin asettanut omaksi tavoitteeksi yhden tutoriaalin ja keynote-puheenvuorojen lisäksi ihmisiin tutustumista testilabran ympärillä, joten sillä mentiin.

KEYNOTE -puheenvuorot
Sarjan avasi Laurent Bossavit puheenvuorollaan 'Skeptical Self-Defense For The Serious Tester Or, How To Call A $37 Billion Bluff'. Laurent on mahtavan kirjan 'Leprechauns of Software Engineering' kirjoittaja, joka on erikoistunut selvittämään erilaisten suosittujen tutkimustulosten todellisuuspohjaa. Tältä pohjalta Laurent opetti meille, miten torjua testaustyöelämän koulukiusaajia tavoitteena erinomainen ja järkevä testaaminen sen sijaan että valitaan olemassaolevista tutkimustuloksista hienolta kalskahtava mutta ei omaan järkeen käypä toimintatapa. Matikkahörhö minussa hihitteli kun Laurent kertoi että analysoidessaan kolmatta esimerkkiään hän käytti ensi kertaa vihastuksissaan p-arvoa. Ja yleisesti arvostin muistutusta siitä että nykypäivän ammattilaisen perusselviämiskyky on Google-Fu, jolla voi ampua alas yliladattuja väitteitä 'Weaponized claims'.

Toisena kuultiin Harry Collinsin sijaisena Robert Evansia otsikolla 'Testing Machines As Social Prostheses'. Sosiologipuhuja otti kantaa testaukseen sosiaalitieteen muotona, ja kävi läpi esimerkkejä siitä miten sosiaalinen ympäristö vaikuttaa esimerkiksi oikean toiminnallisuuden arvottamiseen, mainiolla esimerkillä siitä miten jatkaa sarjaa 2, 4, 6, 8. Se voi olla matematiikan oletuksin moni muukin numero kuin 10, ja jos kontekstina on futismatsi, oikea jatko voikin olla "who do you appreciate". Hiljainen tieto ja sen muotona erityisesti "collective tacit knowledge" jäi minun pohdintalistoilleni - on asioita, joita oppii vain osallistumalla testaajien sosiaaliseen piiriin ja näkemällä muita testaajia. Ja puhuttiin siitä, että kaikkea ei voi muotoilla säännöiksi tietokoneelle, tai ainakaan nykyisen kaltaisille tietokoneille jollei hyväksytä korjaustarvetta - "repair" on ihmisen mukanaoloa. Tekojalat on siis hyviä ja mahtavia, mutta ei niiden ole tarkoituskaan olla alkuperäisen oikean jalan suoria kopioita vaan täyttää osaa keskeisimmistä tarkoituksista.

Kolmantena ääneen pääsi Keith Klain, joka vetää testausyksikköä Barclays -pankille, otsikkonaan 'Creating Dissonance: Overcoming Organizational Bias Toward Software Testing'. Keith puhui vinoutuneista käsityksistä, jotka perustuvat osittaiselle tiedolle ja ennakkoluuloista, jotka perustuvat sille että tietoa ei ole lainkaan.  Hihittelin eturivissä kun Keith siteerasi konferenssin expo-alueen mainoslauseita, jotka ovat kyllä tosiaan varsin selkeästi suunnattu ihmisille jotka eivät tiedä mistä testauksessa on kyse. Olen kirjannut muistiin lainauksena "They're  not selling that crap to you, they selling that to my COO". Keithin oppina oli, että C-tason (CxO-roolit) tyyppien kanssa kannattaa opetella puhumaan testauksesta liiketoiminnan silmälasein, esimerkiksi testauksesta kannattaa mainita enemmänkin vaikka uudelle markkinalle siirtymisen riskien kontekstissa kuin jaella testiraportteja testitapausten ja virhemäärien osalta. Ja että ei riitä että organisaatiossa testaustyyppien esimiehen esimies arvostaa testausta, vaan että tukea täytyy rakentaa laajemmalle pohjalle.

Neljäntenä taikuri Ian Rowland viihdytti meitä 'Every Think is Possible' puheenvuorollaan puhuen IT:stä, eli siis 'Impossible Thinking'. Ian kannusti ajattelemaan laatikon ulkopuolelle ja sitä kautta saavuttamaan asioita jotka tuntuvat mahdottomilta. Ja siinä sivussa huvitti yleisöään tempuilla, kuten ajatustenluvulla.

Viidentenä kuultiin Fiona Charlesin puheenvuoro '“Get In There And Argue!” – A Questioning Tester’s Personal Journey', jossa Fiona kävi läpi erilaisia asioita joita hän on kyseenalaistanut testausuransa aikana. Myös tässä puheenvuorossa kannustettiin aktiiviseen toimintaan ja pohdittiin hyviä tyylejä esittää vaikeita kysymyksiä. Keskustelun yhteydessä hymyilyä herätti Fionan vastaus
"Tact is something I *thought* I would acquire by the age of 50."

Viimeisenä sarjassa puhui Martin Pol otsikolla 'Questioning the Evolution of Testing: What's Next?'. Martin kävi läpi testauksen vaiheita liiallisesta vapaudesta liialliseen rakenteeseen ja tasapainoa näiden välillä, puhui siitä että jossain vaiheessa vaatimukset ulkopuolelle olivat niin suuria että välillä tuntui kuin otsaan olisi liimattu "ei"-lappu. Ja muistutteli muuttuvasta maailmasta ja teknologiatrendeistä. 

Muita oppeja
Maanantaina hengailin James Bachin Rapid Test Management -tutoriaalissa, josta pystyi poimimaan kivoja pointteja jos ei häiriintynyt siitä, että mielikuvaksi muodostui koko ajan että puhuttiin testaajille managereista, eikä managereille siitä että miten vaiheittain voisivat omaksua uudenlaista hallinnointityyliä. Paras poiminta oli ehdottomasti vapaasti kääntäen "Ohjelmistokehityksen vetäjät sietävät paljon epävarmuutta siinä, kuinka monta virhettä ohjelmiin laitetaan sisään, mutta hyvin vähän siinä kuinka kauan testaus vie" - James Bach.

Tiistai-aamupäivänä pääsin nauttimaan Robert Evansin ja James Bachin yhteissessiosta sosiologian ja testausasiantuntijuuden kanssa, joskin jouduin olemaan poissa juuri siinä välissä kun pelattiin matkimispeliä jossa piti tunnistaa kokeneempi testaaja anonyymien vastausten perusteella muodostaen hyviä kysymyksiä. Monelta osin puhuttiin paremmin, tarkemmin ja syvemmin vastaavista asioista kuin myöhemmin keynote-puheenvuorossa.

Vedin myös tiistaina testilabrassa sessiota paritestauksesta, joka oli todella hauskaa. Minun keskeinen pointtini tätä valmistellessa oli paridynamiikkaan vaikuttaminen lähestymistavan valinnalla ja muuntelun tarve silloin kun parityötä tekee enemmänkin. Testilabra kaikkiaan oli ihan mahtava, jonkin tehtävistä kävi tekemässä ainakin 130 erillistä henkilöä ja lisäksi joukossa oli paljon nopeampia visiittejä. Toivottavasti vastaava nähdään taas ensi vuonna testauspäivien yhteydessä täällä suunnalla. 

Ainoan suomalaisen puheenvuoron veti Pekka Marjamäki, joka kertomalla hyvin henkilökohtaista tarinaa väsähtämisestään sai yleisönsä kyyneliin. Katselin tätä itse ehkä vähän eri perspektiivistä ja koin vahvasti että oikeampi ajankohta esitykselle olisi ollut kenties vasta ensi vuonna. Mutta yleisö sai hyviä muistutuksia siitä että apua voi ja kannattaa hakea ja että suuret haaveet voivat saada putoamaan korkealta, ja että itseään oman jaksamisensa osalta täytyy oikeasti osata kuunnella.

Suuri ylpeydenaiheeni oli Alexandra Casapun esitys, joka valittiin uudelleen vedettäväksikin. Ylpeydenaihe siksi, että Alexandra on minun testaajani, ja veti esityksensä upeasti läpi kahteen kertaan niin että kaikkiaan kuulijoita oli puolikkaan konferenssin verran.

Konferenssin parasta antia ovat aina kuitenkin keskustelut. Tapasin paljon testaajia ympäri Eurooppaa, ja istuin enimmäkseen uusien tuttavuuksien seurana. Ja toisinaan tuli hengailtua nimitestaajien kanssa. Muistiinpanoissa on pari esitystä, joista ainakin toinen pitää muotolla tässä vielä pikaisesti aikaisemmin lupaamakseni 90 sekunnin esitykseksi Software Testing Clubille.

Ladattuna testaustöihin - yhteisössä on voimaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat

Osallistujat