Jossain verkossa surffaillessani GoogleAds päätti näyttää minulle kohdistetusti mainoksen, jossa Reaktor etsi "koodaavaa pääarkkitehtiä". Paikka ei ole kyllä missään määrin minulle kohdistettu, mutta termiin liittyvä teema sattui olemaan testauspuolelta juuri pohdiskelun alla.
Jos mietitään karkeasti ohjelmistokehityksen rooleja, niitä olisi kaiketi kolme: vaatimuskaveri, toteutuskaveri ja testauskaveri. Näistä kuka vaan voisi nk. edetä urallaan hallintovaihteelle ja ryhtyä vaikka projektipäälliköksi. Toteutuskaverista tulee kuitenkin omalla vaihteellaan edetessään arkkitehti, ja testauskaverista testauspäällikkö.
Erityisesti olen ihmetellyt viime aikoina sitä, että toteuttaja joka pomppaa projektipäälliköksi ei yleensä enää kuvaa itseään koodaajana. Testaaja joka siirtyy testauspäälliköksi on hyvinkin vahvasti edelleen testaaja. Erityisesti tämä jäi minua mietityttämään sen vuoksi, että olen ollut huomaavinani, että varsin monet testausasiantuntijat eivät olekaan henkilökohtaisesti vuosikausiin testanneet. Toiset, kuten minä, testaavat kepoisasti silloin tällöin, nauttien pinnallisista mutta silti korjauskelpoisista virheistä joita rajatussa ajassa voi löytää. Koen tiettyä tuskaa, kun niin suuri osa ajasta kuluu ohjatessa, neuvotellessa, mittareita kehitellessä ja nauttien katsoessa kun toiset tekevät rakastamaani työtä hyvin. Kai se on jonkinasteista kateutta. :)
Olen vakuuttunut, että testaus on sekä taito että ajatusmalli. Taito katoaa jos työtä ei harjoita. Ajatusmalli säilyy. Taitopuolella etääntyminen on liian helppoa, kuvaten työtä edelleen kuitenkin samalla sanalla - me ollaan testaajia kaikki, nekin meistä jotka eivät ehdi muilta testaustöiltään testaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.