Intouduin tänään testitapauksia kouluttaessani uuteen vertauskuvaan selittäessäni testauksen haasteita ja dynamiikkaa. Joulunajan uhkaavasti lähestyessä meidän perheessä on alettu kovasti himoitsemaan joulukalenteria hyvissä ajoin. Kokemus taas muistuttaa, että meidän perheessä on pahoja tapoja muuttaa hyvissä ajoin hankitun suklaajoulukalenterin tarkoitettua tilaa niin että jotenkin kummasti osasta luukkuja katoaa se suklaapala, luukku sulkeutuu mahdollisimman huomiota herättämättömästi ja pettymys kadonneesta suklaasta iskee sitten joinain joulukuun päivinä.
Tälläisen kevyesti rosmotun suklaakalenterin tilanteen selvittelyssä on paljon yhtymäkohtia testaukseen. Minua oikeastaan kiinnostaisi osua vain niihin luukkuihin joista suklaa on kadonnut, mutta kun sitä ei ulkopuolelle huomaa. Kun luukkuja on katettavaksi vain 24, kaikkien avaaminen on tietysti mahdollista. Asiaa kuitenkin voisi lähestyä myös riskipohjaisesti, koittaen tunnistaa vääntyneitä kulmia tai helposti avattavia luukkuja.
Kun luukkuja availee, luukun avaaminen vie sen oman lyhyen aikansa. Kun luukunavaustesti onnistuu löytämään bugin, setvimiseen liittyvät toimet vievät merkittävästi enempi. Korjauksen jälkeen pitää vielä vahdata että korjaus on toiminut ja pysyy toimineena - tilanne kun meidän kalentereissa on varsin dynaaminen.
Jos testauksessa varaa aikaa 24 * avaamisaika, taustaolettama on ettei setvittävää löydy tai toistotarvetta ole. Kuitenkin bugeja etsiessä testausbudjettiin on laskettava virheen raportointiaika (että muutkin tietää mistä se suklaa puuttui) ja uudelleentestaus virheen korjauksen jälkeen. Jos kaikki palat olisivat kadoksissa - näin pahaa tilannetta ei vielä ole tullut vastaan - testaus veisi 48 avaamisaikayksikköä ja 24 raportointiaikayksikköä.
Kun kattavuus näin yksiulotteisesti voidaan kuvata, elämä on vielä testausta paljon helpompaa. Niin että testaukseen verratessa voisi sitten vielä ajatella että kyseessä on monikerroksinen kalenteri, jossa suklaapala voi olla kadoksissa mistä vaan suunnalta, ja että aika kaikkien luukkujen avaamiseen ei vain riitä, joten jollain riskipohjaisella periaatteella asiaa voi haarukoida.
Onko olemassa esiehtoja, esimerkiksi, että avaamattomia ei saa avata? Saako kalenterin muovimuotteja poistaa pahvista? Voidaanko esim. tausta poistaa ilman että luukkuja avataa, jolloin nähdään (mahdollisesti) läpinäkyvän muovin läpi mikä puuttuu ja mikä ei?
VastaaPoistaMitä me oikeastaan edes testaamme? Sitäkö, että tulee seuraavasta kalenterinluukusta tyhjä vai ei? Vai sitä, onko kalenterissa tuotantovaiheessa jäänyt suklaa pois? Vai epäilemmekö me lasten rehellisyyttä? ;)
Mukava Joulunalusen blogiteksti! :) Itse muistan vielä pari vuotta sitten ostaneeni kalenterin vain syömistarkoitukseen, mutta ne suklaat on niin pirun pahoja. Entä jos lapselle antaakin "voucher"-kalenterin, jossa on 24 tikettiä, joita vastaan saa aina viikon loppuna yhden sulkaan per tiketti. Onhan sekin eräänlainen suklaakalenteri...