Vietin taas pari päivää opastaen mukavaa porukkaa testitapausten suunnittelussa. Tästä porukasta ja keskusteluista minulle jäi erityisesti pohdittavaksi, että kuinka yleistä lopulta on, että vaatimukset rajaavat testausta kohtuuttomalla tavalla.
Cem Kanerin materiaaleja muistinvaraisesti lainaten, vaatimukset ovat fiktiota. Parhaimmillaan ne ovat käyttökelpoisia, hyödyllisiä, avuksi.
Jäin pohtimaan, että onko tämä yksi niitä keskeisiä eroja tuoteliiketoiminnan ja projektiliiketoiminnan välillä. Suppealla otoksella kummastakin ei tietysti halua vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta tuntuma on, että projektien tilaamisessa ja toimittamisessa on jotain, joka ohjaa tarpeettomassa määrin siihen, että asiakkaan tarpeita ei koiteta täyttää, vaan vain asioita joita on "vaadittu". Testaajaa jopa kielletään testaamasta mitään muuta kuin vaatimuksissa mainittuja asioita. Muita asioita testataan sitten kun tämän toimituksen osalta ollaan turvassa (aikataulussa / luvatussa laajuudessa), ja asiakas tajuaa että ei saanutkaan täytettyä tarvettaan, mutta vielä uskoo siihen että oma vikahan se toki oli kun ei osannut vaatia.
Jokseenkin hahmotan, että tokihan jokaisesta tunnista pitää saada laskuttaa. Mitta sitä en hahmota, että voidaanko ihan vakavissaan lähteä siitä, että tehtäisiin projekti, joka täyttää vaatimukset ilman väliä siitä millaista tarvetta vaatimukset olivat kuvaavinaan. Kai se on sinänsä luonnollinen vastareaktio muodissa oleville kiinteähintaisille toimituksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.