Hyväksymistestauksen dokumentaation jakaminen toimittajalle

Keväällä IIR:n seminaarissa muutamassakin puheenvuorossa pohdittiin hyväksymistestauspuheenvuorojen osalta periaatetta dokumentaation jakelussa toimittajalle.

Testitapausten osalta silloin taisi vallitseva käsitys olla, että parempi olla antamatta. Syyt olivat kaiketi:
- Huoli siitä että toimittaja testaa vain näillä testeillä ja kokonaisuutena saadaan huonompaa laatua
- Riippuvuudet asiakkaan materiaaleihin aikataulullisesti sovittuina aiheuttavat tarpeettomia paineita asiakaspäässä materiaalin viimeistelyyn
- Asiakkaan materiaalin odottaminen antaa epävirallisen luvan luovuttaa oman testauksen valmistelun yrityksen kanssa ja vähentää vastuunottoa

Testitapausten osalta olen edelleen eri mieltä. Minusta ne kannattaa antaa. Parempi että edes ne toimivat, kuin että viimeisen hyväksymistestin aikana tarvitsee niistäkin huomata etteivät toimi. Kun lähtökohtaisesti lähtee siitä että testi ei ole äärimmäisen toistettava vaan lähinnä muistilistan omainen, näkisin että riskiä siitä että toimittaja kuvittelee vastuun testisuunnittelusta siirtyneen asiakaspäähän olisi hallittavissa. Ja korostetusti kannattaa varata oikeus ja mahdollisuus tutkivaan testaukseen, joka vielä entisestään täydentää suunniteltua kokonaisuutta.

Testaussuunnitelmat ovat minusta paljon haastavampi kysymys. Erityisesti nykymaailmassa missä lähestulkoon järjestelmä kuin järjestelmä koostuu eri tekijöiden osista, en aina ole ihan vakuuttunut että haluaisin avata kaikille osapuolille kaikki näkökulmat riskeihin, mitä osana hyväksymistestausta pitää pohtia. Jotkut asiat kun ovat vaan meidän organisaatiolle. Ja ainakaan minua ei kiinnosta tästä syystä että kirjaan suunnitelmaani nk. arkaluonteisia asioita ja arvioita pohjana riskiarvioilleni, kirjoittaa toista "siistittyä" suunnitelmaa. Sen osalta minusta saa riittää, että testaamme. Jos siinä on jotain minkä kertominen auttaa viestintää, pidän aiheesta mielellään silmäkkäin session. Ja sekin on tietysti lähestulkoon aina.